Vietettiin tyttöjen kanssa minilomaa Keski-Suomessa Riitan ja Riston luona. Ohjelmassa oli ulkoilua, lepoa, seurustelua, (Riitan tekemää) hyvää ruokaa, upeista maisemista nauttimista ja lopuksi vielä Korpilahden koiranäyttely. Saimme Iskän vielä menomatkalla matkaseuraksi, joten mukavaa oli. Meillä oli oma talo, missä asuimme. Minä taisin nauttia ulkoilun lisäksi eniten takkatulen ääressä lukemisesta. Luksusta oli myös aamuisin, kun päästin koirat pihalle, laitoin takkaan tulet, kömmin takaisin peiton alle ja seurasin koirien touhuamista ikkunasta. Voi, kun vielä joskus pääsisin maalle asumaan!

Koirathan viihtyivät myös mainiosti. Aadalle tärkeintä taisi olla luut. Risto metsästää paljon, joten hirven luita oli koirien iloksi ympäriinsä. Eivätkä talon koirat Jesse ja Vili olleet moksiskaan vaikka tytöt niitä kalusivat ja kuljettivat.

Aada kuljetti luita koko ajan mukanaan, mentiin me minne vain.

Taisi mennä jo vähän överiksi?

Vili kulki meidän mukana lähes koko ajan. Tässä kiivetään vuoren päälle.

Vaikka hiki tuli kävellessä vuorelle niin kyllä maisemat sen korvasivat.

Korkeutta vuorella on 80m. Paikka on ainutlaatuinen ja minun mielestä koko maailman hienoin paikka! Tässä ollaan alapuolella.

Aada lähti rannalla Vilin perään jäätä pitkin juoksentelemaan. Taisi tulla Äitiä ikävä kun päättikin jonkin ajan päästä kääntyä yksin takaisin. Olipa fiksu! Vili jatkoi kokeneempana reissuaan vielä pitkän aikaa. Minä keskityin saunan lämmitykseen. Enpä muista milloin olen viimeksi nauttinut saunasta näin paljon! En olisi malttanut tulla ollenkaan poissa vaikka yleensä en jaksa pitkään olla. Oli niin ihanaa vielä saunan jälkeen istuskella kuistilla ja nauttia iltahämärästä kynttilän valossa. Koirat odottivat uskollisena pihalla eikä kenelläkään ollut kiire minnekään.

Olen muuten vakuuttunut, että joku kerta näillä reissuilla tapaamme vielä vuoren peikon. Pakkohan sen on jossain näissä kiven koloissa asustella?

Olen tässä miettinyt, että moni varmaan hemmottelee koiriaansa ruualla. Minusta on kiva antaa Mandille ja Aadalle erilaisia kokemuksia. Kyllä minä mieluummin vien esim. Aadan Ykän luo leikkimään kuin että lihottaisin sen pullalla ja makkaralla. Nytkin oli niin kiva katsella kun koirat nauttivat täysillä olostaan. Aina löytyi jotain kivaa tekemistä. Tässä Aada kaivaa kuralätäköitä, Mandi keskittyy jälleen kieriskelyyn.

Minusta taas oli mukavaa istuskella kuistilla ja katsella maisemia.

Vili. (Joskus vielä minulla on oma talo, labbiksia ja yksi kappale punaisia koiria.)

Lopulta oli aika lähteä ja startata kohti näyttelyä. Paitsi ettei auto startannut ollenkaan. Autoraukalla on vanha akku, joka ei jaksanutkaan käynnistyä. Onneksi pihalla oli helppo ottaa mäkistartti, kunhan auto oli ensin väännetty irti rautakangella jäätyneestä maasta (ihan oikeasti). Luojan kiitos Risto hoiti tämän prosessin. Matkaan siis päästiin ja kohti Korpilahden näyttelyä!

Tällä kertaa olin fiksu ja vein näyttelyhäkin paikoilleen ennen koiria. Ihan tarpeeksi oli tekemistä kun koirat innostuivat taas toisista koirista ylipaljon. Tai itseasiassa Mandi kulki tällä kertaa nätisti vierellä, Aadaa piti kuljettaa pannasta, kun se kävi niin kierroksilla. Käytin Aadaa vielä pissillä ennen kehää ja se kiskaisi jotenkin hihnasta ja panta napsahti irti!!! Hitto! Sinne se paineli kaikkien kuuden sadan koiran sekaan. Moni yritti ottaa sitä kiinni mutta toinen oli niin vikkelä ettei millään onnistunut. Lopulta yksi mies heittäytyi maata kohti ja nappasi Aadan kiinni. Kyllä hävetti! Mutta vihdoin päästiin itse asiaan.

Tuomarina oli Satu Ylä-Mononen. Todella tiukka tuomari muuten. Harva sai eriä tai sa:ta. Mutta hyvä näin. Aadan vuoro oli ensin junnuluokassa. Minä menin ajoissa kehän laidalle kun siellä oli menossa parhaan uroksen valinta ja sitten tulikin 11min tauko. Aada ehti vähän väsähtää siinä odotellessa enkä saanut sitä oikein innostumaan kehässä. Kiltisti se siellä kyllä meni. Junnuja oli 12. Tässä arvostelu:

"Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyväilmeinen nartun pää. Runko vielä kauttaaltaan kapea. Niukka eturinta ja eturaajojen kulmaukset. Hyvät kulmaukset takana. Hyväasentoinen häntä. Liikkuu kauttaaltaan hyvin. Turkki ei parhaassa kunnossa." Aada sai EH:n eli oli erittäin hyvä.

Sitten oli Mandin vuoro. Olin lähdössä kehään kun huomasin, että minulta puuttui numerolappu! En löytänyt sitä hihaan laitettavaa juttua mistään vaikka kuinka kaivelin takkia ja reppua. Pakko oli juosta kehään pelkän lapun kanssa. Tuli jo stressi siinä säheltäessä. Mandi ei onneksi stressanut, se pisti taas parastaan. Avoluokassa oli 10 narttua. Tässä arvostelu

"Vankkarakenteinen narttu, jolla erinomaiset mittasuhteet. Hyvä purenta. Vahva hyväilmeinen nartun pää. Riittävä kaula. Erinomainen eturinta ja runko. Vahva luusto. Hyvät kulmaukset. Erinomainen häntä. Liikkuu kauttaaltaan erinomaisesti."

Mandi sai siis ERIN ja oli erinomainen. Tuli toiseksi avoluokassa ja saatiin vielä SA. Siispä kohti paras narttu kehää! Sitä ennen olin löytänyt hihajutun toppatakin hihasta ja samalla huomasin, että kännykkä oli lentänyt koirien häkkiin... Onneksi Aada ei ollut syönyt sitä. (Se oli jo aikaisemmin syönyt siitä takakannen, kun oli tipahtanut lattialle.) No, paras narttu kehässä Mandi nappasi toisen sijan ja sai vielä vara-sertin! Upeasti meni ja varsinkin kun narttuja oli 38.

Erittäin mukava yllätys oli kun minua tultiin jututtamaan. Kyseessä oli Anna, joka on seurannut koirien elämää tästä blogista! Annalla on myös kaksi Adventurer's koiraa, Lauri ja Nelli. Olipa kiva tutustua! Terkkuja vaan Nokialle ja kiitokset vielä muovista, hyvin suojasi autoa likaiselta häkiltä. Nähdään taas näyttelyissä!

Kyllä oli taas onnistunut reissu kaikinpuolin. Kiitos Iskälle matkan sponsoroinnista. Riitalle ja Ristolle kirjoitin kiitokset heidän kaapinoveensa jossa oli liitutaulupinta.