Rohkaisin mieleni ja menin katsomaan jokin aika sitten Kainuun Noutajien NOME-treenejä. Vuosia on kiinnostanut mutta aina ajattelin, ettei Mandi ole tarpeeksi hyvä. Mutta sehän on! Saatiin kokeilla Mandin kanssa hakua ja markkeerausta ja nehän onnistuivat hienosti! Ekalla kerralla tehtiin jo kaksoismarkkeerausta. Olin tosi ylpeä Mandista, ei meidän omat harjoittelut ole menneet yhtään hukkaan. Huomasin, että koirasta on kyllä vaikka mihin, mutta omaan käytökseen pitää kiinnittää paljon huomiota. Mandilla on niin vahva kontakti minuun, että saa olla tarkkana miten toimii. Mutta tässä sitä opitaan. Aadankin kanssa kokeiltiin damin noutoa suoralta linjalta. Hienosti lähti hakemaan mutta voi kuinka mahtavaa sitä damia olikaan kantaa! Aada paineli pitkin ja poikin hankea dami suussa eikä kuunnellut yhtään tänne-käskyä. No, saatiinhan se lopulta kiinni. Pitää nyt vaan hihnan kanssa harjoitella eikä ottaa liian suuria askeleita.

Sain myös kokea miltä tuntuu kun tipahtaa pilvistä maan pinnalle. Pidettiin Mandin juoksujen takia treenitaukoa ja eilen jatkettiin. Minähän ajattelin, että Mandi jatkaa hommia entiseen tapaan, innokkaasti hakien. Mutta eihän se mennyt sinnepäinkään! Mandi lähti laiskasti hölkäten damia kohti ja alkoi sitten haistella maata ja lähti kuljeskelemaan ympäriinsä. Oli aivan kuin sunnuntaikävelyllä. Haki se lopulta yhden damin ja tipautti sen minun eteen. Toinen dami haettiin yhtä laiskasti mutta sen sain jo sentään käteen asti. Markkeeraukset eivät sitten onnistuneet lainkaan. Taisi olla vielä juoksujen jälkeisessä maailmassa koko koira!

Perjantaina alkaa taippari-treenit ja sinne mennään Mandin kanssa. Tavoitteena on ainakin kokeilla taippareita kesällä. Mutta mahtavan harrastuksen ja mielettömän mukavan porukan me olemme kyllä löytäneet.