Toivotamme Mandin ja Aadan kanssa kaikille oikein rauhallista Joulun aikaa!

Tämä vuosi on ollut hieno vuosi, Aada pieni selvisi rankasta sairaudesta Mandin pentujen keskuudessa ja saimme onneksi tämän kiltin pennun kotiin. Aada on osoittautunut aivan erilaiseksi koiraksi kuin Äitinsä Mandi. Mandi oli pennusta asti hyvin vahvaluonteinen ja dominoiva, mutta aina valmiina tekemään mitä vaan. Vieläkin toinen aivan tärisee innosta odottaessaan jotain käskyä. Pienenä tuhot jäivät hyvin vähäisiksi (mitä nyt Heidin rahapussi taisi mennä palasiksi). Eräs kouluttaja sanoi, että Mandilla on niin hyvä itsetunto, ettei sen tarvitse korostaa sitä tuhoamalla mitään.. Äitinä Mandi on ollut fantastinen. Niin rauhallinen ja hyvähermoinen.

Aada suhtautuu elämään hyvin leppoisasti ja rauhallisesti. Aadasta on kivaa tutkia asioita ja katsella ja maistella. Paljon on mennyt johtoja, kenkiä, ja yksi kallis afganistanista tuodun maton reunakin. Näyttely- tai koulutusalueelle mentäessä Aada tekee voltteja ja piruetteja kun on niin innoissaan toisista koirista. Mutta ihmeesti taas kehään päästessään esiintyy kiltisti ja lempeästi minua katsellen, kiirettä sillä ei tunnu olevan minnekään. Sitten kun mennään Aadan bestiksen Ykän luokse kylään, virtaa taas löytyy! Pennut painivat ja painivat, leikkivät piilosta ja ovat hippasilla. Kotiin mennessä Aada aina hoipertelee väsyneen näköisenä ja rojahtaa nukkumaan. Kun minä tulen kotiin, Mandi tulee riemuissaan vastaan joku lelu suussa, peppu heiluu eikä koira tiedä miten päin olisi. Aada taas makoilee eteisen lattialla ja katselee minua haukotellen. Aada nauttii myös luut ja muut herkut hitaasti kun Mandilainen hotkaisee kaiken melkein nielemättä. Mutta molemmilla on kyllä paksut superturkit!

Olen niin kiitollinen näistä kahdesta, ihanasta noutajasta. Mandi ja Aada tekevät elämästäni hyvän. Niiden kanssa on kiva touhuta päivän askareita (aina kaikessa mukana), käydä metsälenkeillä ja yksinkertaisesti nauttia tästä hetkestä.