Minulla on aivan ihana perhe! Oma pieni lauma. Olen niin onnellinen näistä kahdesta ihanasta koirasta. Kun saan seurata niitten touhuilua, tulen niin hyvälle mielelle.

Eilen käytiin Jonnan ja koirien kanssa piknikillä puistossa. Luulin, että koko homma menisi kaaokseksi mutta eipäs mennytkään. Sidoin Mandin pitkällä liinalla kiinni tolppaan ja Aada oli meidän kanssa viltillä. Kyllä se aluksi juoksenteli sinne tänne mutta rauhoittui sitten lepäilemään. Annoin Mandille ruuan ja se tapansa mukaan murisi Aadalle, kun se yritti lähestyä sitä. Mutta sitten Mandi lopettikin syönnin kesken ja antoi Aadan syödä (en antanut kuin muutaman nappulan). Voi toista, jakoi ruokansa lapsensa kanssa. Kerran Aada lähti kauemmas ja houkuttelin sitä pullan palalla takaisin. Mandi hätääntyi ja yritti hiipiä mun selän takaa ja napata mun pullan! Jotain rajaa sentään ruuan jakamisellakin.

Aivan uusi piirre Mandilla on. Se haukkui muita koiria! Jonna epäili, että se puolustaa Aadaa. Ohi meni myös pieni, laiha ja kumara mummeli kävelykeppinsä kanssa ja siitäkös Mandi vasta innostui! Hirvee haukkuminen. Nuorisosta kaljapussien kanssa ei välittänyt ollenkaan.

Leivoin äsken kakkua ja minulla oli hyvin ahkera kaveri hommassa mukana, nimittäin pureskelemassa mun varpaita. Sählään aina keittiöhommissa ja yritin keskittyä kakkuun ja eihän siitä mitään tullut! Otin sitten Aadaa hellästi niskasta kiinni ja vedin sitä parkettia pitkin sohvaa kohden missä Mandi makoili. Sanoin, että hoida kakarasi! Mandi tuli kiltisti sohvalta ja alkoi leikkiä Aadan kanssa. Mainiota!

Yhden asian päätin. Jos yksikään ihminen tulee sanomaan mulle Mandin painosta, niin kysyn, että millaselta itse näyttäisit jos olisit synnyttänyt kaksi kuukautta sitten. Ottaa päähän kun ihmisillä näyttää olevan oikeus tulla arvostelemaan mun koiraa.

Mutta sitten loppukevennys. Jaana kasvattajan hovikuvaaja Sanna Tammi lähetti minulle kuvia ajalta kun Mandi oli vielä Nousiaisissa. Tunnistatteko Mandilaisen? Eka kuvasta ei ainakaan voi erehtyä.