Kotona jälleen! 9 päivää reissuamista takana ja ei olis paremmin voinut mennä. Joka paikassa asiat vaan järjestyivät. Julkisilla matkatessa tuntemattomat ihmiset tulivat auttamaan kassien kanssa, koiranpentu taisi sulattaa sydämiä. Mandi huomattiin yleensä ensin: "Voi kuinka ihana koira!" ja sitten: " Oi täällä on pentukin!!". Koirat sai paljon huomiota ja hymyjä. Ainoa ärsyttävä tapahtuma oli paikallisjunassa Vantaalta Helsinkiin, kun täydessä vaunussa eräs mies alkoi rapsuttamaan Mandia. Ei siinä mitään, mutta yritti villitä ja leikkiä sen kanssa! Sen kun sain lopetettua, niin työnsi nenäänsä Aadan naamalle ja pyysi nuolemaan sitä!! Herranen aika, piti sanoa, et älä viitsi. Muuten oli kyllä mukavaa, kun tuli niin paljon juteltua ihmisten kanssa.

Mentiin Tampereelta junalla Vantaalle, Aada matkusti kantolaukussa. Koirat nukkuivat rauhallisesti koko matkan. Helsingissä mentiin ratikalla, metrolla ja paikallisjunassa. Tuli sitten reippaasti kokemuksia pienelle koiraneidille! Hoitajiakin löytyi. Minette tyttöineen hoitivat koiria kun kävin asioilla. Naapuristakin tuli Elsa-tyttö auttamaan hoidossa. Elsan Äiti Helena rakastui Aadaan aivan täysillä. Meinasi ottaa itselleen koko koiran :) Timo-veli hoiti koiria kun kävin Naisten kympillä. Vein koirat Tokoinrantaan ja sinne ne jäivät viettämään aurinkoista kesäpäivää. Mandi oli pitkään katsellut mun perään, reppanaa taitaa vieläkin pelottaa, että jätän sen. Mutta hienosti oli mennyt!

Naisten kymppi oli muuten mahtava kokemus, eka kertaa olin mukana. 18 000 osallistujaa ja tunnelma oli kuin festareilta. Apulanta esiintyi ja vitsi, että oli hyvä. Itse lenkki meni yllättävän hyvin, viiden kilsan jälkeen huomasin, että hei mä pystyn tähän ja askel keveni. Hölkkäsinkin osan matkasta! Ehkä joskus lapsena viimeksi juossut.

Kotimatka meni mukavasti Katan kyydissä, koirat nukkuivat ja välillä käytettiin vain ulkona. Ja voi sitä vastaanottoa, kun Iskä ja Äiti näkivät Mandin! Mandikin oli niin riemuissaan. Ja kun rannalle pääsi, niin kirmaamisesta ei meinannut loppua tulla. Aadakin leikki Mandin mukana! Ihana oli niitä seurata.

Tässä muutamia kuvia tältä aamulta.

Mandi hoitaa vauvaansa (huonolaatuinen mut tunnelma on tärkein).

Aada maastoutuu puolukanvarpujen sekaan.

Mandi on jotenkin komistunut, vaikka maha vähän roikkuukin.

Mandi on mainio Äiti! Se seuraa ja tarkkailee Aadaa koko ajan. Eilen kun siivosin aittaa, niin Mandi hoiti pihalla lastansa. Sitten kun Aada juoksi aittaan ja asettui nukkumaan, niin Mandi lähti iloisena Iskän perään. Taisi ajatella, että hoitovuoro päättyi!

Tässä ne ovat, mun rakkaat.