Käytiin Puolangan ryhmänäyttelyssä viime lauantaina ja kannatti kyllä mennä. Tuomari oli vaihtunut, alunperin piti olla Paula Rekiranta mutta tilalle tulikin Tuula Pratt. Mandin luokassa piti olla kaksi koiraa mutta toinen oli peruuttanut. Liekkö tuomarinvaihdos vai helle syynä mutta tuloksena siis varma voitto omassa luokassa :)

Arvostelu: "Kaunis linjainen narttu. Hyvä päänmuoto ja oik linjat. Hyvä kaula. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Hyvä eturinta, samoin rintakehän muoto ja voimakkuus. Erinomainen selkälinja. Hyvä hännänkiinnitys. Erittäin hyvä liikunta. Hyvä laatuinen turkki."

Tuomari tuli tervehtimään Mandia lähempää ja yritti saada Mandin huomiota itseensä mutta toinen vain katseli minua. Tuomari tuumasi, että "oma mammako se kiinnostaa?" Minä siihen, että "eikun nakki" (unohtu siinä tohinassa käteen). Heti kyllä huomasi tuomarin katseesta, että tykkäsi Mandista.

Paras narttu luokassa meitä oli jo enemmän, ensimmäisen juoksukiekan jälkeen tuomari ohjasi meidät kärkeen. En oikein ehtinyt edes tajuta mitään, mentiin vain Mandin kanssa rundia ympäri kehää.

Ja sitten se tapahtui! Mandi voitti kaikki nartut! Kehäsihteeri (joka sattui muuten olemaan mun opettaja puutarhakoulusta) kysyi, että onko esteitä sertille?? NO EIPÄ OLLUT!

Samassa tohinassa mentiinkin sitten jo loppukehään, eli vastassa oli paras uros. Olin ihan pilvissä jo edellisestä voitosta, en todellakaan odottanut enää mitään. Taas mentiin ympäri kehää ja tuomari lähestyi meitä, kätteli ja onnitteli voitosta! Mandi oli ROTUNSA PARAS!

Kertakaikkiaan uskomaton fiilis! Heti piti kaikille soitella ja lähetellä tekstareita ja jakaa onnea. Meidän Mandi. Voittaja Mandi! Ryhmäkehää piti odotella useampi tunti, joten päätettiin lähteä käymään Hepokönkäällä. Päästin Mandin siellä irti (vaikka kielto kyllä olikin), että se saisi vähän relata. Melkein ensimmäisessä mutkassa se hypähti iloisena mutalammikkoon! No, mikäpä siinä. Ei oikein voinut enää estääkään. Maisemat oli kyllä upeat.

Kun palattiin näyttelyalueelle, hain vettä pulloon ja käsipyyhepapereita. Niillä sitten yritin hangata koiraa vähän siistimmäksi. Ja juuri kun oltiin menossa kehään, alkoi ihan hillitön vesisade. Tuomarit karkasivat telttaan ja me vain seistiin siellä kehässä. Hyvä puoli oli se, että Mandikin samalla huuhtoutui. Ryhmäkehä meni ihan kokemuksen piikkiin. Kenttä oli jo aivan vetinen ja liukas, ja Mandikin vaan laukkasi :) En saanut sitä edes seisomaan koko ajan nätisti, molemmat alettiin olla jo aika väsyneitä. Tyytyväinen sai kyllä olla koko reissusta! Ja näköjään meidän valmistelurutiiniksi muotoutunut Oulujärvessä uiminen, rannan hiekassa makoilu ja muurinpohjalettujen jämien kaivelu tuhkasta tuottaa selvästi tulosta. Ei siis kannata puunata ja stressata ennen näyttelyä!

Otettiin vielä mökillä kuva voittajakoirasta ja sen pokaaleista ja ruusukkeista.