Meidän Mustista tuli nimittäin -vihdoinkin- kiltti, kunnon kansalainen. Kyllästyin hermoja koetteleviin ärripurrikohtauksiin ja otin yhteyttä kainuulaiseen koirankouluttajaan. Ja kylläpäs kannatti!

Eli Mandi sai vielä muutama viikko sitten liian usein kauheita kohtauksia.  Ensin soitin sille viime syksyiselle oululaiselle kouluttajalle, jolle voisin lämpimästi suositella "ihmisten kanssa kommunikointi -kursseja". Tämä nimittäin vain nauroi rehevästi, että minä taidan vain odottaa taikatemppuja, enkä ole valmis tekemään pitkäjänteisesti koiran kanssa mitään (!) ja lopun ajan syyllisti että olisi pitänyt ottaa aikaisemmin yhteyttä. No, minähän en todellakaan maksa kenellekään itseni syyllistämisestä ja nöyryyttämisestä. Onneksi löytyi tämä toinen kouluttaja, jota voin ehdottomasti suositella kenelle vain.

Ja miten muutos sitten tapahtui? Meitä neuvottiin pitämään muutaman päivän jääkautta. Ei annettu Mustille minkäänlaista huomiota - oli muuten todella vaikeaa. Toinen esittää temppujaan ja katsoo niin kauniisti ja ihmeissään että missä mennään..? Mutta sitkeästi pidimme pintamme. Jo samana iltana Mandi oli paljon rauhallisempi -vaikka meistä se murjotti :) Kun mentiin lenkille ja toinen aloitti kohtauksen, niin sanoin EI!! ja viskaisin sitä samaan aikaan tyhjällä tölkillä. Ja mitäs tapahtuikaan?? Mandi jähmettyi paikalleen muutamaksi minuutiksi, alkoi itkeä, pyöri hetken paikallaan ja jatkoi sitten matkaansa. Ja kun seuraavan kerran aloitti taas hepulin, niin pelkkä EI! riitti. Oikein näki siitä kun se mietti ja pohti tätä asiaa!

Muutaman kerran kävi niin, ettei tölkki ollutkaan mukana ja heh heh homma ei toiminutkaan aivan niin hyvin. Oltiin jäällä perheen kanssa ja Mandi aloitti hommansa. Kokeilin toista neuvoa eli yritin ajaa Mandin pois ja siitähän se riemu repesi.. toinen hyökkäilee joka suunnalta ja minä karjun ja pyörin ympyrää ja yritän ajaa sitä pois. Kunnes tilanne laukesi..ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Katsoin ympärilleni ja jokaikinen tuijotti meitä aivan hiljaa :) eivät olleet vissiin tottuneet näkemään Mandin toista, "salaista" puolta.

Mutta nykyään meillä on aivan uusi koira. Ei vedä hihnassakaan enää juuri ollenkaan, tottelee heti ei sanaa jne. Kerrassaan mahtavaa!

Terapeuttimme Sanna Uhlbäck kertoi myös Mustista muutamia huvittavia piirteitä. No, ensiksikin voimakastahtoinen (ollaan huomattu joo) ja sinut itsensä kanssa! Siksi se ei ole koskaan tuhonnut mitään, koska sen ei tartte purkaa epävarmuuttaansa mihinkään. Meidän Mustilla on siis hyvä itsetunto!