Seuraavana päivänä matka jatkui Jyväskylään Jaanan sukulaisiin. Sieltä saimme lenkkikaveriksi vanha herra Oskun. Mandi sai tähän suureen kultaiseen noutajaan hienosti virtaa ja eloa, lähipellolla painoivat semmoista kyytiä ettei meinnannut perässä pysyä. Oikein oli mukava kyläpaikka mutta matkajalka vipatti ja piti lähteä vielä eteenpäin. Matkaa oli Lahteen vain 170km mutta herran tähden tuntui, ettei se lopu IKINÄ! Autosta jäätyi pissipoika, radiokanavaa ei löytynyt, toinen ajovalo ei palanut, taivaalta satoi jotain inhottavaa ja liikennettä oli aivan liikaa. Ja oli tietysti pimeää. N. 10 min välein pysähdyttiin ja pestiin lumella ikkunaa eikä naurattanut yhtään. Mutta vielä pahempi olisi ollut jos etuovet olisivat olleet tapansa mukaan jäässä, niin että olisi vielä jouduttu kulkemaan takapenkin kautta.. Mutta aikaa meni kuitenkin melkein 4h.
Lahdesta tehtiin Hepen ja Mandin kanssa mutka Helsinkiin, käytiin hakemassa Espanjan matkaaja Marcus lentokentältä. Arttu lähti mukaan ja söi matkaeväänä hampurilaista takapenkillä. Ja ette usko miten hienosti meni vaikka samalla penkillä matkasi aina-yhtä-nälkäinen-noutaja! Aluksi pidin pannasta kiinni, että Arttu sai popsia eväitään rauhassa. Päästin sitten kuitenkin Mandin irti ja ensin se työnsi nenänsä niin lähelle ruokaa kuin vain pääsi mutta päättikin sitten luovuttaa ja alkoi nokosille :) ja tästä todisteena kuva:
Ja joskus se lomakin loppuu joten piti lähteä takaisin kotiinpäin. Artulla jäi kova ikävä kun Mandi lähti pohjoiseen. Arttu hoitaa Mandilaista aina niin hyvin, harmittaa kun asutaan niin kaukana.
Otettiin vielä läksiäiskuva:
Mutta kaiken kaikkiaan reissu meni upeasti! Mandi matkusti takapenkillä ja nukkui suurimman osan matkasta, välillä aina nosti uneliaana päätään ja tsekkaili missä mennään ja vaihtoi sitten taas kylkeä. Lenkkipolkuja löytyi joka kaupungista ja Mandikin osasi olla suht kiltisti kylässä, mitä nyt kuljetti kaikkien sukat ja lapaset hyviin piiiloihin :)
Kommentit