Mandi on maailman ihanin ja suloisin ja veikein koira! Ja samalla tilanteesta riippuen maailman rasittavin koiranpennunnulikka, jonka emännällä on hermot-ei riekaleina -vaan välillä miinus tuhat.

Koiranpennuthan puree ja riekkuu ja raastaa omistajansa hermoja, KYLLÄHÄN MINÄ SEN TIEDÄN. Mutta silti välillä raivostuttaa ja turhauttaa kun toinen on sillä päällä et mikään ei mene perille.

Alussa varsinkin testattiin meikäläisten hermojen pitävyyttä: aina lenkillä ja sitten myöhemmin sisällä aloitti ensin hyppimisen ja samalla reisistä puremisen ja sen jälkeen kauheen haukkumisen jne. Kokeiltiin varmaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat konstit (korkeat äänet, kolinapurkit, niskavilloista ravistelun, selätyksenkin, jne jne) mikään ei oikein tuntunut auttavan, innostui vain lisää. Uhittelin välillä Mandille, että palautan sen postissa takaisin kasvattajalle.

Mutta nyt kaveri on vihdoin alkanut rauhoittua!!!!!!!! En tiedä auttoiko se, että saatiin ohjeeksi ruiskauttaa vettä naamalle jos ei tottele ei-sanaa, sen jälkeen sääliteltiin (nolaa koiran) ja siliteltiin koira kauttaansa läpi (emot tekee pennuilleen näin -nuolemalla kylläkin- sen jälkeen pentu unohtaa koko homman). kuukausi kokeiltiin ja kyllähän tuo on selvästi rauhoittunut. tai sitten se vain muutenkin olisi rauhoittunut, en tiedä. Nämä on näitä asioita mistä jokaisella on omat vahvat kantansa ja jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Mutta oli miten oli, nykyään elämä on huomattavasti helpompaa. Saa syödä rauhassa -useinmiten- ruokansa eikä kukaan ole räksyttämässä vieressä. Lenkitkin on paljon hauskempia kun ei ole hampaat reisilihassa kiinni koko aikaa.

Niin, Mandi on nyt 5kk joten nautitaan nyt hetki tästä rauhasta ja odotellaan "innolla" sitä teiniuhmaa minkä pitäisi alkaa 6kk ikäisenä..