Mandinen liittyi siis perheeseen viitisen viikkoa sitten. Elämä on kyllä sen myötä muuttunut - enimmäkseen- positiiviseen suuntaan. Kyllähän tuo penturiehuminen hetkittäin koettelee hermoja mut en kyllä vaihtaisi nykyistä elämää mihinkään.

On niin hassua seurata sen kasvamista ja uusia kujeita. Viimeisimpänä: vieraille esittää jotain maasta löytämäänsä (käpyä, kiveä tai ihan mitä vain) ja pää pystyssä muikeana kulkee ja vauhti vain kiihtyy kun kehutaan. Ja varmasti seuraa huomataanko show. Vitsi että naurattaa joka kerta! 

Se taasen ei naurata öisin yhtään kun viedään koira pissille. Ystävä H ilmestyy paikalle joka kerta juuri kun koira on tekemässä jotain ja silloinhan se homma mukavasti keskeytyy..täytyy tervehtiä ja jäädä nojailemaan toisiinsa. Onhan se huvittavan näköistä kun kaksi kaverusta halailee toisiaan kuistilla yön hämärinä hetkinä mutta kun itse seisoo vesisateessa aamutakki päällä silmät ristissä niin hohhoijaa.