Joulunaikaan herkuttelimme koirien kanssa antaumuksella ja otimme rennosti. Koirat saivat lahjoja ja luita ja aikaa meni niitten kanssa touhutessa. Aattona Mandi avasi Ykältä saamaansa pakettia ja löysi sieltä lelun. No se ei kiinnostanut ollenkaan kun lisäksi paketista löytyi luu! Aadaa taas ei kiinnostanut oma paketti vaan Mandin uusi lelu lähti heti käyttöön. Pimun emäntä Maria yllätti minut täysin muutama päivä ennen Joulua, soitti ovikelloa ja antoi nopeasti paketin ja lähti samantien menemään. Olin niin hölmistynyt etten varmaan tajunnut edes kiittää! Paketti sisälsi piparkakkutalon noutajineen! En ole kyllä ennen saanut näin ihanaa lahjaa. Liekkö Pimulainen ollut mukana leipomassa. Varmasti ainakin lähellä odottamassa, jos olisi sattunut vaikka taikinaa tippumaan lattialle. Tässäpä kuva kaikille:

Timo ja Arttu saapuivat etelästä Joululomalle tänne lumen keskelle. Timolla oli mukanaan jääpala-ahkio vai miksi ihmeessä sitä voisi edes sanoa. Siis sellainen (Jenkeistä tilattu) kapine, jonka avulla voi tehdä esim. iglun! Kun tulin mökille, en löytänyt Timoa mistään. Menin sitten kuistille ottamaan puita ja koirat livahtivat ulos ja juoksivat täysille rannalle. Siellähän se velipoika oli hirveässä lumimyräkässä rakentamassa lumimuuria! Koirat olivat aivan innoissaan jälleennäkemistä, taisi Timokin hätkähtää kun yhtäkkiä lumen ja tuulen keskeltä ryntää kaksi musta isoa koiraa hyppien ja loikkien. Menin sitten mukavuudenhaluisena sisälle ja katselin ikkunasta rakennusprojektia. Tuuli oli niin kova, että ikkunatkin oli täynnä lumihyhmää. Sieltä raosta sitten näin kun Timo asetteli viimeistä palaa muurin päälle..kunnes...koko muuri sortui! Monen tunnin urakka oli sekunnissa maassa. Näin se luonto näytti taas voimansa. Harmittihan se, mutta enemmän kyllä nauratti! Niin epätodelliselta koko juttu näytti. Mutta eihän se toki Timoa lannistanut. Seuraavien päivien aikana rannalle tuli iglun alku ja lopulta aivan upea kaksiosainen muuri! Siitä kuvia sitten myöhemmin. Tässä kuvia iglun rakentamisesta, mukana Timo, Marcus ja Arttu. Mandi ja Aada pitivät huolta siitä, että energia ei päässyt loppumaan.