Nyt on aivan ihana reissu takana! Viikon matka typistyi viikonloppuun mutta tämäkin teki hyvää. Ja älä huoli Ritu, me tulemme kyllä vielä Vaasaan! Minä ja koirat lähdimme Korpilahdelle vanhojen perhetuttujen luokse ja samalla kävimme Mandin kanssa Keuruun ryhmänäyttelyssä. Majapaikkamme oli rantasaunamökki. Tässä maisema mihin aamulla heräsimme.

We had such a wonderful trip last weekend! The dogs and I traveled to middle of Finland to visit our family friends in Korpilahti and to participate a dog show with Mandi. We stayed in a sauna cabin at the beach and here's the view we had there.

Ystävillämme on kokonainen "vuori" omana (korkeus n. 100m) ja teimme siellä ihania retkiä koirien kanssa. Ylös nousimme tietä pitkin ja alas tulimme hieman haastavampaa reittiä. Aadan piti levätä välillä, että jaksoi nousta loppuun asti (löysi metsästä luun).

Our friends live on their own "mountain" (100 meters high) and the dogs and I hiked to the top of it couple of times. It was easy to go up by the road but coming down on the other side was more challenging. Aada found a bone from the forest and deciced to rest for a while.

Maisemaa matkalla ylös.

Just a nice photo on our way to the top.

Matkalla en voinut olla poimimatta mustikoita. Niitä oli niiin paljon! Koirat kyllästyivät tutkimaan maastoa, joten tulivat sitten tien reunalle odottelemaan.

On the way up and down I just had to pick some blueberries, there were millions of them! When the dogs got tired of exploring the forest on their own, they came to wait for me by the road.

Vuorenpäällä meitä odotti metsälampi, johon molemmat molskahtivat.

On the top there was a small pond waiting for us and of course both Mandi and Aada went swimming there.

Pakollinen poseraauskuva maiseman takia (taustalla Päijänne).

A mandatory photo: posing dogs with a nice background (there's lake Päijänne at the back).

Me kaikki kolme nautimme täysillä satumetsästä ja mustikoista (taiwanilaisiin marjanpoimijoihin emme törmänneet niinkuin Riitta emäntä edellisenä päivänä).

All three of us enjoyed "the fairy-tale forest" and the blueberries (we didn't meet the taiwanese berry pickers which our host Riitta met the day before).

 

Aada pieni pesusieni.

Eka päivänä koirat valitsivat reitin alas. Se meni kepeästi, loppumatkan ne luisuivat kalliota alas. Tässä mietitään vaihtoehtoja.

The first day dogs took me down the hill and their choice of route was quite easy to follow. They could slide down the huge rocks. Here they are thinking of the altenative routes.

 

Toisena päivänä minä katsoin reitin kallion reunaa pitkin. Eihän siinä mitään kun on ihminen, mutta koiralle se oli täysin mahdoton taival. Minä nostelin Aadaa pahimpien paikkojen ohi ja Mandi urhea selvitti tietä itsekseen...kunnes tuli täysi stoppi vastaan. Sain Aadan alas mutta Mandia en pystynyt nostamaan. Ylös ei enää päässyt, koska rinne oli niin jyrkkä eikä alaspäin ollut mitään saumaa koiralle. Tunsin itseni täydelliseksi idiootiksi kun nostelin pentua toisella kädellä, toisessa kädessä roikkui marjasanko ja kumpparit jalassa yritin hakea tukevaa otetta kalliosta. Mietiskelin siinä aikani ja ehdin jo soittaa apuväkeä paikalle. Sitten vain päätin kiivetä kalliota vielä ylös ja löysin Mandille sivusta reitin. Se seurasi ohjeitani kuuliaisesti ja pääsi lopulta paikkaan mistä se tuli valtavalla loikalla alas suoraan pehmeään marja- ja sammalmättääseen. Minun piti vielä saada itseni alas mutta lopulta hikisenä ja vaatteet nuhraantuneena selvisimme kaikki kolme kunnialla perille. Huhhuh. Tästä lähin seuraan kiltisti vain koiria ja annan niitten päättää suunnan.

The next day I chose the route and it was a totally different way. It was okay if you are a human being but unfortunately for a dog it was impossible to follow. And I found that out when it was too late to turn back. At first I lifted Aada couple of times to get over some bad places and Mandi did what she could to get across those cliffs. I felt like a total idiot when I had my puppy on one arm and a bucket full of blueberries on the other and I even had rubberboots on so it was hard to find a steady footstep. I was able to get Aada out of that terrible place but Mandi was just too heavy to lift. I called Riitta to get some help but while waiting for them I decided to try once more. I climed up a little bit and found a way for Mandi to go sideways on the rocks. She followed my instructions and finally she made a huge jump all to way to a soft place full of moss and berries. And yes, from now on I'll leave it to my dogs to decide which way to go.

"Et ole tosissasi!!?"

"You are kidding me, right!!??"

Tässä vielä maisemaa, joka oli kerrassaan huikeaa.

And here, once again, the beautiful view.

Perheellä on kaksi koiraa ja etukäteen mietimme miten ne tulevat toimeen minun epelien kanssa. Ei ollut kertakaikkiaan mitään ongelmia! Mandi kävi vain kohteliaasti tervehtimässä ja touhusi sitten omiaan. Aada oli aivan riemuissaan uusista tuttavuuksista! Isompi Jesse oli selvästi mielenkiintoisempi tapaus, Vili ohitettiin usein kylmästi. Aada vei Vililtä luunkin mutta siitäkään ei tullut sanomista.

The family has two dogs and we wondered how they will get along with my guys. And there weren't any problems at all! Mandi made a polite visit to say hi and then left to have her own business. Aada was so excited to meet these new friends! The bigger one, Jesse, was much more interesting than Vili. Poor Vili was usually disregarded and Aada even stole his bone on the way to meet Jesse.

Tässä maisemaa talon terassilta.

Here's a view from their house.

Eikä tässä vielä kaikki. Aamulla ihanan aamupalan jälkeen (itsetehtyä ruisleipää, bulgarian jugurttia tuoreilla mustikoilla ja teetä) minä ja Mandi matkasimme Keuruulle. Aada jäi Riitan hoitoon. Näyttely oli ampumaradalla ja paikka oli oikein kiva (paitsi kehä oli epätasaisella nurmikolla). Aurinko paistoi ja tunnelma oli leppoisa. Törmäsimme Kaisaan, joka oli Tamminäyttelyn aikaan Mandin kasvattajan kanssa mökillä yötä. Kaisalla ja Veikolla on Juliena's kennel ja Kaisakin kertoi lukevansa Mandin blogia! Tämähän leviää vauhdilla. Mandin luokassa oli neljä koiraa ja yksi sai ERIn. Mandi sai EH:n (erittäin hyvä). Arvostelu (tuomari Elena Ruskovaara):

"Erinomaisen tyyppinen. Nyt turhan tuhdissa rungossa esitetty narttu. Liikarunko häiritsee. Raajaluusto on kuitenkin sopiva. Erinomainen pää ja ilme. Vahva kaula. Tarpeeksi voimakkaat kulmaukset. Vahva karva, ei nyt täysi pohjavilla. Liikkuu hyvällä askelpituudella mutta ylimääräinen massa tekee askelluksesta raskaan. Erinomainen tyyppi mutta pitää jäntevöityä."

Eli Mandi on pullukka! Mutta sehän me jo tiedettiinkin. Pitää vähentää ruoan määrää kun liikuntaa se kyllä saa mielin määrin. Minä olin oikein tyytyväinen tulokseen. Pentujen saannista on nyt reilu neljä kk ja kuulin näyttelyssä, että siihen nähden Mandi on oikein hyvässä kunnossa ja karvassa. Kaisan ja Veikon toinen koira menestyi todella hyvin. Adventurer's Gamay D'Julienas eli Victoria oli nuorten luokan ykkönen ja oli lopulta paras narttu kakkonen ja sai sertin! Onneksi olkoon vielä hienosta tuloksesta! Tässä voittoisa Victoria ja Veikko palkintojen kera.

There's more to come! After a wonderful breakfast (home made rye bread, joghurt with fresh blueberries and tea) Mandi and I left for the dog show. Aada stayed with Riitta. It was a really nice show. The weather was great and the athmosphere was very easy going. I met Kaisa there, she and Mandi's breeder Jaana stayed at our summerhouse during the wintershow in January. Kaisa and her husband Veikko have the Juliena's kennel. Kaisa told me that she reads Mandi's blog as well! Nice! This blog is really getting more readers. There were four dogs in Mandi's class and just one got the excellent result. Mandi got very nice. The judge, Elena Ruskovaara, told me that Mandi is able to get much better results if she looses some weight. And that is so true, my Mandi darling is, to be honest, too fat. But I heard that she looks quite nice considering she had the babies just four months ago. One dog of Juliena's kennel had a very nice result. The Adventurer's Gamay D'Julienas ("Victoria") was the first in intermediate class and in the end she was the second best bitch and got the sertificate! Congratulations victory Victoria and Veikko!
 

Näyttelyreissu meni siis hyvin. Sillävälin Aada oli touhunnut Riitan kanssa koko aamupäivän. Aada oli hakeutunut Jessen seuraan vähänväliä ja pyörinyt hiekassa niin paljon, että olivat joutuneet siirtymään alas rannalle. Ikäväkin pienellä oli tainnut vähän olla. Aada oli löytänyt saunamökistä oman petinsä eikä ollut meinannut lähteä siitä ollenkaan pois. Riitta oli houkutellut Aadaa myös uimaan, koska oli niin pölyinen mutta ei ollut onnistunut. Oli sitten suihkutellut sitä letkulla ja toinen oli tykännyt siitä. (Kotonakin se yrittää tulla minun kanssa suihkuun, jos ovi jää raolleen.) Kun palasimme, oli vastassa iloinen ja hyvinhoidettu pentu! Niin oli päivän touhuista väsynyt, että joi vettäkin kupista makuuasennossa. Sain vielä ihanan päivällisen (kalapullia, uusia pottuja, tomaattia ja kurkkua ja jälkiruuaksi tunnin vanhoista mustikoista tehtyä piirakkaa ja jäätelöä) ja metsäreissun jälkeen olimme valmiita kotia kohti. Tarkoituksena oli olla vielä toinenkin yö mutta päivisin oli niin kuuma ajella, että päätin lähteä yötä vasten matkaan. Ja matka menikin hyvin, koirat olivat niin poikki, että nukkuivat koko matkan Kajaaniin asti. Tässä reissussa rähjääntyneet koirat tyytyväisenä autossa.

Mean while Aada was having a nice day with Riitta and others. Aada wanted the whole time to play with Jesse and the result was that she rolled around in the sand so they had to escape to the beach. Riitta tried to get Aada to swim in the lake to get cleaner but with no luck. So she washed her with a water hose and Aada liked that! When we returned there was a happy puppy to greet us! She was so tired of the day that she even had to lie down when she drank water from her cup. After a perfect meal (fish balls, new potatoes and vegetables and for the desert a pie made of one-hour-old-blueberries and ice-cream) and hiking in a forest we started our journey back to home. I had a plan to stay two nights but it was so hot during the day (it would have been too hard for the dogs to travel) so I changed my mind and decided to drive through the night. That was a right result, the dogs slept the whole time all the way to Kajaani. And here are my two lovely adventurers (Aada's colour changed from black to grayish brown because of the dust).

SUURENSUURI KIITOS Riitalle ja Ristolle Aadan hyvästä hoidosta, ihanasta majapaikasta ja hyvistä keskusteluista puhumattakaan uskomattoman ihanista ruuista! Tulemme vielä takaisin ja viemme Jessen mukanamme näyttelyyn.

 A BIG, BIG THANK YOU for Riitta and Risto for taking such a good care of my puppy, a lovely place to stay, very good conversations and the last but not the least for the briljant food! We will come back and the next time we take Jesse with us to a dog show.