Marcus, Mandi ja minä lähdimme viime viikolla etelään lomailemaan. Marcuksella oli vielä vajaa pari viikkoa 18-v synttäreihin ja ajokorttiin, joten minä jouduin vielä ajelemaan (viimeinen kerta!). Mandi matkusti mukavasti perällä. Emme olleet päässeet edes Hevossuolle, kun ensimmäinen matkaeväsluu oli jo syöty. Kävimme Kuopion ABC:llä pissittämässä Mandin ja annoin sille siankorvan. Vitostien rampilla Mandin pää jo nousi..korva oli siis syöty. Nopeaa toimintaa.

Lahdessa vaihdoimme Marcuksen Arttuun ja Heidiin ja jatkoimme Helsinkiin. Ja voi että, miten meitä siellä jo odotettiin! Mineten kuusivuotiaat kaksostytöt olivat aivan riemuissaan, kun pääsimme perille. Tytöt veivät meidät heti koirapuistoon, jossa Mandilainen sai juosta ja haistella kaupunkikoirien kuulumisia. Illalla kun sammutin valot ja aloin nukkua, Mandi ei rauhoittunutkaan vaan tuijotti jämäkästi ikkunasta näkyviä valoja. Olimme kalliossa kahdeksannessa kerroksessa, joten näkemistä riitti. Kolme haukahdusta ja sitten Mandikin päätti luovuttaa. Onneksi oma peti oli mukana.

Aamulla veimme tytöt Mandin kanssa tarhaan, tytöt taluttivat tohkeissaan Mandia ja minä pidin varmuuden vuoksi hihnan keskeltä kiinni. Laitoimme Mandin tarhan porttiin kiinni ja saatoin tytöt sisälle. Kaikille piti kertoa koiravieraasta ja pyytää ovelle sitä katsomaan.

Cityvierailu oli nopeasti ohi ja palasimme Lahteen odottamaan koiranäyttelyitä. Kävimme kyläilemässä tädin luona Villähteellä ja voi miten Mandi siellä nautti. Täysillä kirmasi hevosten laitumella. Minustakin oli ihanaa pitää Mandia taas vapaana ja kuljeskella rauhassa. Maalaiset mitkä maalaiset. Mandi tutustui myös Hanna-serkun Jarre poikaan (8,5kk) ja heistä tuli kyllä heti kaverit. Mandi lipaisi aina ohimennessään Jarrea poskesta ja Jarre vain kihersi onnellisena. Jarren lelut olivat kova juttu. Saatiin aika monta legopalikkaa pestä kun Mandista oli niin kiva niitä kanniskella.

Näyttelypäivänä (Lahden kansainväliset näyttelyt) Jarren äiti Hanna, Hannan kääpiöpinseri Ronja, Arttu, minä ja Mandi lähdimme matkaan. Arttu talutti Ronjaa, minä kuskasin näyttelykärryä ja Hanna talutti Mandia. Mandi on aina yli-innoissaan päästessään näyttelyalueelle, joten onneksi sain apua. Täysillä vetävä koira ja täysi kärryllinen tavaraa ei ole mitenkään kiva yhdistelmä. Mutta perille päästiin!

Näyttelyssä oli valtavasti labbiksia, narttujakin oli 42. Koiramäärän ja Mandin karvanlähdön takia en odottanut mitään ihmeitä mutta oikeastaan ihmettelen koko tapahtumaa. Menimme kehään, ja menin aluksi tuomarin lähelle koska luulin, että sinne piti mennä. Tuomari näki meidät, muttei sanonut mitään. Sitten huomasimme, että muut olivatkin eri paikassa, joten sinne siis. Mandi oli tosi nätisti. Kun tuli meidän oma vuoro, tuomari halusi tarkistaa sen hampaat. Mandi näytti nekin tosi nätisti. Kävimme juoksemassa ja sekin meni hyvin. Seisotin sitten Mandia siinä tuomarin edessä ja välillä Mandi hypähti ja yritti ottaa nappulaa minun kädestä. Tuomari tiuskaisi, että älä leiki sen koiran kanssa! Mitä kummaa? En todellakaan leikkinyt sen kanssa. Monet muutkin koirat toimivat aivan samalla tavalla. No, Mandi sai EH:n ja ihan ok tulos. Mutta tälle tuomarille ei ikinä mennä. Rouva vaan pyyhki savetilla hienosti lakattuja kynsiään ja ihan selvästi sitä inhotti edes koskea koiriin. Yksikin koira yritti juostessa rapsuttaa itseään, joten tassu vaan hassusti roikkui sivulla. Omistajaa ja muita nauratti mutta tuomari pyöritteli silmiään ja katsoi pahasti. Kaamee ämmä!

Tässä arvostelu: "Round eyes.  Not enough strong topline. Good angulations. Good in movement. Correct tail." tuomari Daniela Radu, Romania. 

Hannalla ja Ronjalla meni hyvin. Ronjalla piti olla ensimmäisessä näyttelyssään tuttu esittäjä, mutta Ronjaa jännitti niin kauheasti, että oli harjoitellessa näykkäissyt sitä ja yrittänyt koko ajan vain päästä Hannan luo. Hanna siis joutui kehään ja kaikki oli mennyt hienosti, Ronja sai H:n ja Hanna oli tyytyväinen.

Tässä odotellaan Mandin kehää:

Välillä näyttelyssä voi aika käydä pitkäksi :)

Kotimatka tehtiinkin junalla. Mandi on kyllä tehty reissaajaksi. Alussa vähän ihmetteli koko touhua, mutta pian rauhoittui lepäämään omalle pedille. Sitten olikin hyvä nojailla minun jalkaa vasten ja ottaa nokoset.

Konnarikin rapsutteli Mandilaista ohimennessään ja tarjosi sille omaa lippuaan syötäväksi (vitsi). Mandi sai osansa minun eväistä ja matka meni oikein rattoisasti.