Silloin joskus aikoinaan kun koiran hommaamista mietittiin, ajattelin, että parasta koiran kanssa olisi yhdessä harrastaminen. Eri lajit kiinnostivat -ja kiinnostavat edelleen- mutta totuus olikin toinen. Aivan täysin ja ehdottoman parasta Mandissa on se, että se kulkee arjen kaikkina hetkinä täysillä mukana. Teemmepä sitten mitä vain ja missä vain.

Heti aamusta alkaen Mandilla alkaa häntä julmetusti hakkaamaan kaapinovea vasten kun pikkuisenkin avaa silmiään ja siitä vasta show alkaakin jos erehtyy sanomaan jotain :) Vaatteita valkatessa Mandi on takuu varmasti mukana. Jos vaikka sattuisi olemaan eri huoneessa ja kuulee kaapinoven äänen niin toinen on kärppänä paikalla. Ja vaatteiden perusteella muuttuu myös Mustin mieli. Eli jos laittaa farkut jalkaan, niin hartiat lysähtävät alaspäin ja toinen katsoo surkeana ja ehkä hieman syyllistävänä (epäilee töihin lähtöä). Jos on kyseessä tuulipuvun housut niin jopas mieli kirkastuu ja häntä heiluu (jes päästään lenkille)! Collegehousut on vähän sellainen, että hohhoijaa (taas se menee sohvalle).

Tänään tehtiin mökillä puita ja Mandillehan se oli paratiisi - pieniä ja isoja tikkuja ja halkoja siellä sun täällä!!!! Piti kantaa ja kuljetella ja välillä taisi tulla jo valinnanvaikeuskin. Aina kun lähti hakemaan uutta satsia oli koira vierellä. Jos kävin lämmittää saunaa niin toinen oli varmasti mukana.

Hauskaa oli myös aamusella kun menin telkkarihuoneeseen jossa oli myös Iskä. Äiti lepäili vielä makkarissa. Mandi häiritsi Äitiä niin kauan, että sai ylös. Ja kun äiti tuli meidän seuraan, niin Mandi rojahti tyytyväisenä makoilemaan kaikkien jalkojen juureen. Sai hommattua laumaan kokoon!

Pihahommissa Mandi on (vähän liiankin) innokas, varsinkin nämä lumityöt kiinnostavat erityisesti. Tässä muutama kuva:
1488181.jpg
1488184.jpg

Keittiöhommissa Musti on myös haka. Jos joku liikahtaakin keittiöön päin niin koira singahtaa välittömästi paikalle. Uskollisesti odottaa jaloissa jos vaikka sattuisi jotain tipahtamaan. Yleensä kun otan muroja niin joku pieni riisimuronpalanen lennähtää lattialle Mustin ulottuville. Ja voi sitä riemua! Ei tartte olla mikään iso luu vaan kaikki kelpaa ja on yhtä ihania.

Mandista uskollisempaa ystävää ei vaan voi saada. Kiitän joka päivä tästä uskomattomasta onnentunteesta mikä saatiin kun musti tuli taloon.

1455745.jpg