Eilen sattui myös hauska juttu. Käytin koiria metsälenkillä ja Mandi löysi sieltä joitakin luita. Toi ne autoon ja mökillä Aada varasti ne ja kuljetti niitä mukanaan. Järveenkin piti mennä luu suussa ja sinnehän se sitten tipahti. Aada oli ihan ihmeissään, kokeili tassullaan kuoputtaa luuta ja muutaman kerran laittoi kuonoaan veteen muttei saanut luusta kiinni. Sen verran syvällä oli. Iskän kanssa seurattiin rannalta ongelmanratkaisua ja meitä nauratti kovasti. Sitten olikin aplodien aika kun Aada työnsi päänsä kokonaan veden alle ja nappasi luun itselleen! Se ihan oikeasti osaa sukeltaa! On nuo koirat kyllä ihan uskomattomia vesiepeleitä.

Vesipelastustakin ollaan taas aloiteltu Mandin kanssa. Vuoden tauko välissä mutta eipä se näyttänyt häiritsevän Mandia lainkaan. Veneen haki tottuneesti ja mahtavalla innolla.

Rantaan kun pääsi niin kääntyi vielä takaisin, ei olisi millään halunnut lopettaa kivaa hommaa. Mutta vaikeatahan se on kuivalla maalla vetää venettä. Ihana kun toinen on niin tohkeissaan!

"Erittäin hyvän tyyppinen ja hyvin kehittynyt jun.narttu. Hyväilmeinen kaunis pää, joka saa vielä voimistua runkoon nähden. Hyvä kaulalinja. Hyvä luusto ja käpälät. Eturinta saa vielä kehittyä. Hyvä runko. Suora olkavarsi. Hyvä polvikulma. Liikkeet vielä kovin voimattomat varsinkin takaa. Ei parhaassa karvassa tänään. Hyvä käytös."

Eli Aadalla on liian pieni pää ja tarvitsee lisää uintia ja muuta mukavaa harrastamista.

Mandi oli narttujen avoluokassa ja tässä arvostelu:

"Erittäin hyväntyyppinen sopivankokoinen narttu. Hyvänmallinen riittävän kookas pää. Oikea purenta. Silmat voi vieläkin tummemmat (???). Hyvä kaulalinja. Voimakas eturinta. Hyvä runko. Sopivat kulmaukset. Liikkuu hyvin. Kokonaisuutena voi hieman raajakkaampi (??). Miellyttävä käytös."

Hermot pettivät kun raksua ei kuulunut.

Mandin tulos oli täsmälleen sama kuin muidenkin eli ERI 1 eli kaikki voittivat oman luokkansa. Mandi sai vielä SA:n ja päästiin kilpailemaan paras narttu luokkaan mutta siinä ei sijoituttu. Kotimatka sujui leppoisasti. Me oltiin Sinnan ja Aadan kanssa takapenkillä ja Mandi ja Ykä matkasivat peräkontissa.

Minulla on huppu päässä, koska peräkontista sateli pusuja korviin ja niskaan.

Sitten alkoikin Aadalla (vihdoin) juoksut joten seuraava näyttelykerta jäi väliin. En viitsinyt ottaa stressiä miten koirat olisivat jaksaneet olla autossa toistensa kanssa. Todennäköisesti siitä ei olisi tullut yhtään mitään. Joten 13.5 me lähdettiin Mandin kanssa kahdestaan Jounin, Tytin ja Ykän kanssa Kuusamoon! Aada jäi hyvään hoitoon mökille, Arttukin oli paikalla hoitamassa. Olipa helppoa olla yhden koiran kanssa liikenteessä. Näyttelyhäkkiäkään ei tarvinnut, koska näyttely oli hotellimme takapihalla. Tuomarina oli Tuula Pratt, tässä Mandin arvostelu:

"Oikein kaunis pää ja miellyttävä ilme. Saisi olla sutjakammassa kunnossa. Paksu kaula. Hyvin kulmautuneet varma-asentoiset raajat. Hyvä rungon tilavuus mutta ylipaino antaa raskaan vaikutelman. Pehmeä selkälinja. Hyvä hännänkiinnitys. Vapaat liikkeet. Riittävästi turkkia. Dietti olisi eduksi."

Tuloksena EH (erittäin hyvä) ja kehotuksena kieltää namit kokonaan ja antaa vain lämmintä kättä. 

Tässä meidän läski mamma.

Ykä sai myös EH:n eli taas oli samat tulokset!

Vaikka läskihaukut harmittivat niin emme antaneet sen pilata meidän reissua. Tavoitteena oli rentoutua ja hemmotella itseäni ja Mandia. Minä nautin hyvästä (valmiista) ruuasta ja seurasta (kiitos Tytti ja Jouni). Mandille laitoin oman viltin sängyn jalkopäähän (se ei ikinä nuku sängyssä). Aamulla kun heräsin niin Mandi makasi pitkin pituuttaan minun vieressä ja pääkin oli tyynyllä!

Tässä onnellinen hotellikoira (vähän ihmeissään kun sai luvan tulla sänkyyn).

Olin jo aikaisemmin päättänyt, että Taivalkosken näyttely 9.6 olisi tämän kesän viimeinen näyttely. Aadan pitää kasvaa ja kehittyä ja Mandin viimeisen sertin metsästys saisi odottaa syksyyn. Rahatilanne vaikutti myös, tämä harrastus ei todellakaan ole sieltä halvimmasta päästä. Tällä kertaa lähdimme ihan kolmestaan matkaan. Aamulla viideltä ylös ja heti auton rattiin. Muutama kirosana ja sain koirat näyttelypaikalla häkkiin odottamaan omaa vuoroaan. Minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia tuloksien suhteen, niin hyvin oli mielessä viime haukut. Aadan vuoro oli ekana. Tuomarina oli Elena Ruskovaara ja tiukassa olivat erit ja sa:at.

" Oikeanmallinen, hyvin feminiininen juniori. Erittäin tilava runko. Keskivahva luusto. Hyvänmallinen, ilmeikäs pää. Tarpeeksi kaulaa. Kohtuulliset kulmaukset. Vahva karva. Liikkeiden tulee tasapainottua. Parempi seistessä kuin liikkeessä. Ylälinja ja etuliikkeet saavat tiivistyä, vähän ahdas takaa. Keskipitkä askel. Esiintyy erinomaisesti."

Tulos oli EH ja luokkavoitto (kaksi kilpailijaa). Sitten oli Mandin vuoro. Mandi oli jostain syystä täynnä virtaa, sillä oli ihan mahdottoman hauskaa! Meinasi saada koko ajan hepuleita ja minua alkoi naurattaa ettei tästä tule nyt yhtään mitään.

"Oikea tyyppi. Vahva runko, saisi olla vähän tiiviimpi kunto. Erittäin vahva karva ja varsin hyvä häntä. Sopiva luusto. Hyvänmallinen, oikeailmeinen pää. Hyvät taka- ja riittävät etukulmaukset. Yhdensuuntainen hyvä takaosa liikkuessa. Liikkeessä selkä painuu mutta hyvä askelpituus. Vauhdikas esiintyjä."

Tuloksena oli ERI 1 ja SA joten mentiin paras narttu luokkaan. Sinne pääsi vain kaksi narttua ja mandi tuli toiseksi. Mutta voittaja olikin valio, joten MANDI SAI KOLMANNEN SERTINSÄ!!!!!!!! Minä liikutuin ja olo oli ihan epätodellinen. Harmitti kun ei ollut ketään, kenen kanssa jakaa riemua. Kanssakilpailijat olivat kyllä iloisia ja kehottivat menemään taippareihin. Meillähän jäi treenit kesken minun töitten takia. Sain hyviä vinkkejä miten jatkaa treenaamista, katsotaan sitten syksyllä miten käy. Motivaatiota riittää ainakin!

Eikä tässä vielä kaikki. Toukokuussa Sinna vei Mandin mätsäreihin junior handler kisaan. Me olimme Aadan kanssa sillävälin VEPE treeneissä, pidin myös elvytyskoulutusta samalla. Ja kuinkas kävikään, Sinna ja Mandi olivat voittaneet!!!! Palkintoina oli pokaalia ja ruusuke ja vaikka mitä. Mandillekin oli luu, jonka todellakin sai vaikka Kuusamon tuomari ne siltä kielsikin (hahhaa). Tässä mestarit:

Ihana Sinna kun harrastaa Mandin kanssa, kiitos vielä! Tästä huomaa miten treenaminen kannattaa, yhteistyö on kehittynyt todella hienosti.

Hieman alkaa jo hiekkakin näkyä.

Lintuako lie jahdanneet? Mandi edellä, Aada perässä.

Hienot vesijäljet.

Ja tässä minun ehdoton lempparikuva!

Aada oli tainnut nauttia eniten vedestä. Oli monesti hypännyt mihin tahansa missä vettä vaan oli ja oikein lätsähtänyt sekaan. Sillä onkin niin superturkki ettei vähästä hätkähdä.

Lopuksi kevennys:

Kiitos Timo upeista kuvista! Ja suuri kiitos (Marcusta unohtamatta) koirien hoidosta. Mökillä oli ollut selvä tehtävien jako, Marcus huolehti ruuasta (erittäin vakava asia koirille) ja Timo huolehti ulkoilusta. Ja hienosti taas meni!

Huomenna alkaa Mandilla ja minulla taipparitreenit eli harjoitellaan taipumuskokeen asioita. Tavoitteena on osallistua taippareihin heti kesäkuun alussa. Jos Mandi saisi ne läpi niin tarvittaisiin enää yksi serti muotovalion titteliin! Saa nähdä miten käy. Toukokuussa alkaa myös vesipelastus, viime kesänähän meiltä jäi väliin koko kausi. Nyt uudella ja paremmalla innolla palataan mukavan lajin pariin.

Koirat ovat olleet mukana 4H:n koirakerhossa. Lapset ovat harjoitelleet rallytokon helpompia osia Mandin avulla. Mandi on kyllä mahtava kaveri lapsille. Olllaan oltu myös piilosta, lapset menivät piiloon ja minä ohjasin Mandia etsimään heitä. Pian lapset osasivat ohjata itsekin Mandia. Aadakin sai koulutusta samalla kun se sai olla mukana touhussa. Mandin kaverina etsi lapsia ja aina kun joku löytyi, molemmat saivat nameja. Kaikilla on ollut tosi kivaa ja koiratkin ovat aina väsyneitä kerhon jälkeen. Reporankana makaavat kotona ja kuorsaavat, ei ole tarvinnut edes iltalenkille lähteä.

Aada on alkanut taas tehdä pieniä jekkuja. Yksi ilta istuin nojatuolissa ja katselin telkkaria. Huomasin kun Aada hiipi lähelle vetäen suussaan keittiöpyyhettä! Se oli vetänyt sen kaapinoven päältä. Eikä sille voi olla edes vihainen kun se katselee minua niin viattomasti. Lelujakin puretaan jälleen ahkerasti. Synttäripossusta alkaa olla jäljellä enää nahka. Tässä syyllinen äitinsä kanssa: (Mandi siis vasemmalla)

Mandi oli jo heti alussa kiltisti paikoillaan. Sitä ihan selvästi kiukutti kun toiset eivät tajunneet pysyä paikallaan, että olisi saanut luut. Se reppana ulisi ja vaikeroi. Sitten oli pakko antaa Ykälle ensin luu ja jättää toiset vielä odottamaan.

Tässä vaiheessa Mandin katse oli jo liimautunut minuun. Ykä taustalla nauttii omaa luutaan.

Mandi ja Ykä hotkaisivat omansa nopeasti. Aada taas tapansa mukaan nautti herkkuansa pitkään ja hartaasti.

Me ihmiset juotiin vielä kahvit ja syötiin Pekka Heikkisestä hakemaani pullapitkoa (vitsi että oli muuten hyvää). Sitten oli aika lähteä 4H:n koirakerhoon, jossa tuuraan loppukevään ohjaajana. Mandi ja Aada olivat tietysti mukana. Harjoiteltiin näyttelyssä olemista ja esittelin koirien saamia ruusukkeita. Käytiin myös rallytokoteoriaa läpi, ensi kerralla mennään Vauhtihaukkujen treeneihin mukaan. Hienosti meni, koirilla ja tytöillä. Mandi ja Aada olivat mielissään saamastaan huomiosta ja molemmat saivat omat faninsa.

Sitten päästiinkin takaisin kotiin ja oli aika antaa Aadalle Ykältä saama syntymäpäivälahja! Tässä sankari pakettinsa kanssa. Mukana oli myös liikuttavan ihana kortti.

Aada oli riemuissaan avaamassa lahjaansa ja Mandikin yritti olla touhussa mukana. Taisipa olla kateellinen hienosta possusta!

Kävin päivällä ostamassa Aadalle lahjan ja kassalla tajusin, että pakkohan minun on Mandillekin ostaa jotain. Aada sai uuden pinkin kilpparin ja Mandi joutui tyytymään vähemmän kauniiseen alekorin kalaan. Mutta molemmat olivat iloisia lahjoistaan, Mandi veti lelutanssit kalan kanssa ja Aada kuljetti kilpparia joka paikkaan. Tässä vielä päivänsankari Äitinsä ja lahjojen kanssa.

Nyt on koirat juhlista ja kerhosta väsyneenä mutta hyvin tyytyväisen oloisina. Kiitos Tytti ja kumppanit kivoista juhlista! Kuukauden päästä on sitten Ykän vuoro. 

Koirathan viihtyivät myös mainiosti. Aadalle tärkeintä taisi olla luut. Risto metsästää paljon, joten hirven luita oli koirien iloksi ympäriinsä. Eivätkä talon koirat Jesse ja Vili olleet moksiskaan vaikka tytöt niitä kalusivat ja kuljettivat.

Aada kuljetti luita koko ajan mukanaan, mentiin me minne vain.

Taisi mennä jo vähän överiksi?

Vili kulki meidän mukana lähes koko ajan. Tässä kiivetään vuoren päälle.

Vaikka hiki tuli kävellessä vuorelle niin kyllä maisemat sen korvasivat.

Korkeutta vuorella on 80m. Paikka on ainutlaatuinen ja minun mielestä koko maailman hienoin paikka! Tässä ollaan alapuolella.

Aada lähti rannalla Vilin perään jäätä pitkin juoksentelemaan. Taisi tulla Äitiä ikävä kun päättikin jonkin ajan päästä kääntyä yksin takaisin. Olipa fiksu! Vili jatkoi kokeneempana reissuaan vielä pitkän aikaa. Minä keskityin saunan lämmitykseen. Enpä muista milloin olen viimeksi nauttinut saunasta näin paljon! En olisi malttanut tulla ollenkaan poissa vaikka yleensä en jaksa pitkään olla. Oli niin ihanaa vielä saunan jälkeen istuskella kuistilla ja nauttia iltahämärästä kynttilän valossa. Koirat odottivat uskollisena pihalla eikä kenelläkään ollut kiire minnekään.

Olen muuten vakuuttunut, että joku kerta näillä reissuilla tapaamme vielä vuoren peikon. Pakkohan sen on jossain näissä kiven koloissa asustella?

Olen tässä miettinyt, että moni varmaan hemmottelee koiriaansa ruualla. Minusta on kiva antaa Mandille ja Aadalle erilaisia kokemuksia. Kyllä minä mieluummin vien esim. Aadan Ykän luo leikkimään kuin että lihottaisin sen pullalla ja makkaralla. Nytkin oli niin kiva katsella kun koirat nauttivat täysillä olostaan. Aina löytyi jotain kivaa tekemistä. Tässä Aada kaivaa kuralätäköitä, Mandi keskittyy jälleen kieriskelyyn.

Minusta taas oli mukavaa istuskella kuistilla ja katsella maisemia.

Vili. (Joskus vielä minulla on oma talo, labbiksia ja yksi kappale punaisia koiria.)

Lopulta oli aika lähteä ja startata kohti näyttelyä. Paitsi ettei auto startannut ollenkaan. Autoraukalla on vanha akku, joka ei jaksanutkaan käynnistyä. Onneksi pihalla oli helppo ottaa mäkistartti, kunhan auto oli ensin väännetty irti rautakangella jäätyneestä maasta (ihan oikeasti). Luojan kiitos Risto hoiti tämän prosessin. Matkaan siis päästiin ja kohti Korpilahden näyttelyä!

Tällä kertaa olin fiksu ja vein näyttelyhäkin paikoilleen ennen koiria. Ihan tarpeeksi oli tekemistä kun koirat innostuivat taas toisista koirista ylipaljon. Tai itseasiassa Mandi kulki tällä kertaa nätisti vierellä, Aadaa piti kuljettaa pannasta, kun se kävi niin kierroksilla. Käytin Aadaa vielä pissillä ennen kehää ja se kiskaisi jotenkin hihnasta ja panta napsahti irti!!! Hitto! Sinne se paineli kaikkien kuuden sadan koiran sekaan. Moni yritti ottaa sitä kiinni mutta toinen oli niin vikkelä ettei millään onnistunut. Lopulta yksi mies heittäytyi maata kohti ja nappasi Aadan kiinni. Kyllä hävetti! Mutta vihdoin päästiin itse asiaan.

Tuomarina oli Satu Ylä-Mononen. Todella tiukka tuomari muuten. Harva sai eriä tai sa:ta. Mutta hyvä näin. Aadan vuoro oli ensin junnuluokassa. Minä menin ajoissa kehän laidalle kun siellä oli menossa parhaan uroksen valinta ja sitten tulikin 11min tauko. Aada ehti vähän väsähtää siinä odotellessa enkä saanut sitä oikein innostumaan kehässä. Kiltisti se siellä kyllä meni. Junnuja oli 12. Tässä arvostelu:

"Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyväilmeinen nartun pää. Runko vielä kauttaaltaan kapea. Niukka eturinta ja eturaajojen kulmaukset. Hyvät kulmaukset takana. Hyväasentoinen häntä. Liikkuu kauttaaltaan hyvin. Turkki ei parhaassa kunnossa." Aada sai EH:n eli oli erittäin hyvä.

Sitten oli Mandin vuoro. Olin lähdössä kehään kun huomasin, että minulta puuttui numerolappu! En löytänyt sitä hihaan laitettavaa juttua mistään vaikka kuinka kaivelin takkia ja reppua. Pakko oli juosta kehään pelkän lapun kanssa. Tuli jo stressi siinä säheltäessä. Mandi ei onneksi stressanut, se pisti taas parastaan. Avoluokassa oli 10 narttua. Tässä arvostelu

"Vankkarakenteinen narttu, jolla erinomaiset mittasuhteet. Hyvä purenta. Vahva hyväilmeinen nartun pää. Riittävä kaula. Erinomainen eturinta ja runko. Vahva luusto. Hyvät kulmaukset. Erinomainen häntä. Liikkuu kauttaaltaan erinomaisesti."

Mandi sai siis ERIN ja oli erinomainen. Tuli toiseksi avoluokassa ja saatiin vielä SA. Siispä kohti paras narttu kehää! Sitä ennen olin löytänyt hihajutun toppatakin hihasta ja samalla huomasin, että kännykkä oli lentänyt koirien häkkiin... Onneksi Aada ei ollut syönyt sitä. (Se oli jo aikaisemmin syönyt siitä takakannen, kun oli tipahtanut lattialle.) No, paras narttu kehässä Mandi nappasi toisen sijan ja sai vielä vara-sertin! Upeasti meni ja varsinkin kun narttuja oli 38.

Erittäin mukava yllätys oli kun minua tultiin jututtamaan. Kyseessä oli Anna, joka on seurannut koirien elämää tästä blogista! Annalla on myös kaksi Adventurer's koiraa, Lauri ja Nelli. Olipa kiva tutustua! Terkkuja vaan Nokialle ja kiitokset vielä muovista, hyvin suojasi autoa likaiselta häkiltä. Nähdään taas näyttelyissä!

Kyllä oli taas onnistunut reissu kaikinpuolin. Kiitos Iskälle matkan sponsoroinnista. Riitalle ja Ristolle kirjoitin kiitokset heidän kaapinoveensa jossa oli liitutaulupinta.

Olihan se taas yhtä härdelliä ennenkuin saatiin koirat asettumaan häkkeihin. Minulla hajosi reppu ja tavarat levisivät pihalle, Jouni keräili niitä minun perässä. Minä talutin tyttöjä ja maa oli helkkarin liukas ja koirat hyvin innokkaina. Onneksi Sinna kuljetti kärryjä. Sitten Ykä sai taas häkkinsä oven rikki vaikka me se niin hienosti ommeltiin pari päivää sitten. Mutta lopulta rauha oli maassa ja päästiin keskittymään kehä tunnelmiin.

Ykän vuoro oli ensimmäisenä, urosten junnuluokassa. Koiria oli 11 ja Ykä sai H:n eli hyvän! Arvostelussa sanottiin, että Ykän pitää vielä kehittyä ja eihän se vielä olekaan kuin vasta 10kk. Tässä ovat Tytin kanssa arvosteltavana:

Sitten tuli Aadan vuoro. Narttujen junnuluokka ja koiria 8. Aada sai EH:n eli erittäin hyvän. Tässä arvostelu: (Tuomari Stockmari Harto) " Narttumainen kokonaisuus. Oikeat mittasuhteet. Vielä kevytpiirteinen pää. Purenta ok. Vielä köyhä etu-osa. Normaalisti kehittynyt runko. Hyvin kulmautunut takaosa. Karva ei tänään parhaimmillaan. Miellyttävä käytös. Liikkuu löysästi edestä, ahtaasti takaa. Tarvitsee aikaa."

Kuvat tästä eteenpäin otti Sinna.

Sitten tuli Mamman vuoro. Narttujen avoluokassa oli 12 osallistujaa. Arvostelu: " Puhutteleva narttumainen kokonaisuus, jolla hyvät mittasuhteet. Oikean muotoinen pää. Hyvä purenta. Erinomainen runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Leveä reisi. Hyvä häntä. Oikea karvan laatu. Miellyttävä käytös. Hyvä luusto. Liikkuu rodunomaisesti."

Mandilainen sai ERI:n (erinomainen), voitti oman luokkansa ja sai SA:n (sertifikaatin arvoinen). Päästiin kisaamaan paras narttu luokkaan ja Mandi voitti!!! Me saatiin toinen serti (tai siis Mandihan sen sai) ja lopuksi kilpailtiin rotunsa paras luokassa. Se me hävittiin Martille, Adventurer's kennelin huippumonivaliolle. Eli Mandi oli VSP kovassa seurassa! Ihan mieletöntä!

Oli niin kiva kun näyttelyssä oli mukana tyttöjen kasvattaja Jaana. Olivat tulleet Sannan ja koiralauman kanssa kuuden tunnin ajomatkan päästä. Kiva oli päästä juttelemaan ja näyttämään koiria. Ja jakamaan Mandin huipputulos!

Tässä meidän mestari:

Minulle tuli ihan hiki kehässä kun mennä viiletettiin.

Tässä räpsähti Mandille serti ja meitsi tuulettaa.

Tässä ollaan ROP/VSP kuvassa, enhän minä osannut siihen asettua oikein. Sanna ja Martti (Adventurer's Taittinger) vanhoina konkareina hienosti ja me miten sattuu. Mut ei se mitään, mieli on loistava!

Sinna otti vielä reissun jälkeen Mandista voittokuvan kahden pokaalin ja ruusukkeen kanssa.

SUURENSUURI kiitos Tytille, Jounille ja Sinnalle ihanasta päivästä! Suunniteltiin jo seuraavia matkoja. Tytti teki koko porukalle herkkupatongit ja minä lupasin tehdä kuumaa kaakaota seuraavaan näyttelyyn. Mukavalla porukalla on kiva reissata!

Sain myös kokea miltä tuntuu kun tipahtaa pilvistä maan pinnalle. Pidettiin Mandin juoksujen takia treenitaukoa ja eilen jatkettiin. Minähän ajattelin, että Mandi jatkaa hommia entiseen tapaan, innokkaasti hakien. Mutta eihän se mennyt sinnepäinkään! Mandi lähti laiskasti hölkäten damia kohti ja alkoi sitten haistella maata ja lähti kuljeskelemaan ympäriinsä. Oli aivan kuin sunnuntaikävelyllä. Haki se lopulta yhden damin ja tipautti sen minun eteen. Toinen dami haettiin yhtä laiskasti mutta sen sain jo sentään käteen asti. Markkeeraukset eivät sitten onnistuneet lainkaan. Taisi olla vielä juoksujen jälkeisessä maailmassa koko koira!

Perjantaina alkaa taippari-treenit ja sinne mennään Mandin kanssa. Tavoitteena on ainakin kokeilla taippareita kesällä. Mutta mahtavan harrastuksen ja mielettömän mukavan porukan me olemme kyllä löytäneet.