Tässä piristystä talven harmaisiin päiviin!

Koirat vartioimassa mökkiä Timon tekemän muurin edessä:

Aada ehti karata kuvasta:

Meidän komea Mandi sivusta:

Ja edestä:

Ja toiselta sivulta. En käsitä miten se näyttää tuolta!

Mandi takaa. Kuvissa lumipallonheittäjänä Paparazzi-Jenni (kiitos avusta):

Palattiin taas kotiin kyläilemästä. Ihanaa kun saa viettää aikaa maaseudun rauhassa, kaikki on niin paljon helpompaa ja rennompaa eikä tartte stressata turhista! Koiratkin viihtyvät hyvin kun saavat juosta irti pihalla. Talon koiralla Kiiralla on oma paikka sohvanpäällä ikkunan edessä ja Aadakin huomasi, miten hyvä paikka se on. Monesti vahtasivat pihaa yhdessä ja seurasivat mitä ulkona tapahtuu. 

Mutta mukavaa on myös lepäillä (tai sitten Aada delegoi Kiiralle vahtimisen).

Välillä on tärkeää muistaa vaihtaa asentoa.

Aadalla oli hassuja touhuja tällä kerralla. Veikko härnäsi Aadaa punaisella laservalolla (mihin yleensä kissat reagoivat). Minä nauroin maha kipeänä kun Aada seurasi valoa ympäri huonetta. Mandi yritti olla vanhempi ja viisaampi ja näyttää, ettei hän nyt tuollaiseen lankaan lankea. Ylpeän näköisenä oli muka, ettei olisi huomaavinaankaan valoa ja sitten yllättäen tassulla yritti napata kiinni! Kissamaisia liikkeitä tapahtui muutamaan otteeseen.

Kerran satuin huomaamaan kun Aada haisteli minun kirjaa pöydällä ja sitten hyvin varovasti otti hampaillaan kiinni kirjanmerkistä ja veti sen ulos! Kyllä nauratti, mikäköhän tämäkin tempaus oli?

Ja sitten vähemmän mukavaa puuhaa (minusta) oli jäätyneiden kakkaroiden etsiminen, kanniskelu suupielessä ja niiden syöminen. Sinne meni kissan ja koiran kakat ja lintulaudan alta löytyneet jyväset. Piste iin päällä oli kun Mandi huomasi, että jäälle oli tullut pilkkijöitä. Niitä piti ensin haukkua ja kun haukku ei meinannut loppua, mentiin tutustumaan pilkkijämiehiin. VIRHE! Sieltäpä löytyi hangelle heitettyjä pikkukaloja jotka hyvin nopeasti hävisivät Aadan suuhun. Mandi ehti siinä samalla varastaa toisen miehen rukkasen mutta luovutti sen onneksi nopeasti takaisin. Ja lopputulos tästä kaikesta kulinaarisesta nautinnosta oli se, että yöllä sai herätä kaameaan kakan hajuun. Alakerta oli kakittu täyteen.

Mutta eihän meidän aika nyt ihan lomailuksi mennyt. Kävimme tutustumassa talon isännän työpaikkaan paloasemalla. Koirat tutkivat paikkoja innokkaasti, halli oli täynnä paloautoja ja muita kiinnostavia juttuja. Tilaa oli myös leikkiä ja riehua. Ja kun kerran tämmöiseen paikkaan päästiin, niin pitihän sitä ottaa muutama kuvakin. Koirista tämä ei ollut yhtään niin hauskaa kuin minusta, mutta kiltisti tottelivat ja poseerasivat.

Eilen aloitimme tämän vuoden näyttelysarjan! Paikkana oma pallohalli, eli Kajaanin kansainvälinen Tamminäyttely. Menin aamulla paikalle yksin ja vein samalla häkin jo valmiiksi. Katsoin ja videoin Ykän ensiesiintymisen labbisten pentuluokassa. Ykä ei sijoittunut mutta hienosti kaikki meni, harjoittelu on tuottanut tulosta. Sitten kävin jelppimässä kasvattaja Jaanaa hakemalla yhden labbiksen autosta ja vein sen meidän häkkiin odottelemaan Jaanaa. Hieman muuten ihmeteltiin kanssakulkijoita sillä kun Jaana oli hakenut omansa pois, vieressä olevat ihmiset olivat katselleet kummissaan ja pahasti mutta eivät kuitenkaan kysyneet mitään! Noinko sitä voisi vain viedä koiran? Kun eihän sitä nyt joka minuutti voi olla vieressä vahtimassa.

Minä sain tuekseni mahtavat tukijoukot tälläkin kertaa, kiitollinen olen koska ilman en pärjäisi. Haettiin koirien kanssa Emilia matkaan ja yhdessä vietiin koirat paikalle. Näyttelyssä taas oli Ykän perhe mukana, Sinna varsinkin jelppasi ja piti meille seuraa! 

Tuomarina meillä oli Joakim Olsson Ruotsista. Aada esiintyi ensimmäistä kertaa junnuluokassa, luokassa oli 10 muutakin hännänheiluttajaa. Minulle iski paniikki ja pyysin Jaanaa esittämään Aadan. Jaana saikin Aadan seisomaan hienosti häntä heiluen ja tuloksena oli ERI (erinomainen)! Minä jännitin hulluna kehänlaidalla ja olin niin ylpeä pienestä rakkaasta murusestani. Jaana lähti katsomaan omia koiriaan välillä ja kun tuli Aadan vuoro mennä kilpailuluokkaan, Jaana ei ehtinytkään paikalle. Minä jouduin sittenkin kehään ja vielä ilman numeroa! Mutta hienosti se meni, ihan turhaan jännitin. Aada sijoittui neljänneksi!!

Arvostelu meni näin: "Feminin helhet. Vackert huvud. Bra hals. Tillräckligt forbröst. Passande bröstkorg for åldern. Rak överarm. Välvinklat bakställ. Bra päls på kommande. Rör dig (?) ännu ganska valpigt."

Ja käännös (käännätin toimistossa): "Feminiininen kokonaisuus. Kaunis pää. Hyvä kaula. Riittävä eturinta. Sopiva rintakehä ikäisekseen. Suora olkavarsi. Hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä karva tulossa. Liikkuu vielä melko pentumaisesti."

Tässä kuva Aadasta ja Jaanasta:

Mandi oli taas avoimessa luokassa ja siellä oli 11 muuta narttua. Mandi oli niin innoissaan, että välillä oikein tärisi. Se kyllä tykkää näyttelyistä! Mandin arvostelu: "Feminin tilltalande huvud. Bra nosparti. Tillräcklig hals. Utmärkt förbröst och brostkorg. Aningen långt ländparti. Bra ben och tassar. Harmoniska vinklar. Rör dig med utmärkt steg och balans. Utmärkt päls. Tendens att sjunka i bakom skuldrorna."

Ja käännös: " Naisellinen puhutteleva pää. Hyvä kuono-osa. Tarpeeksi kaulaa. Erittäin hyvä eturinta ja rintakehä. Aavistuksen pitkä lanneosa. Hyvät jalat ja tassut. Harmooniset kulmaukset. Liikkuu hianolla (siinä luki noin) askeleella ja tasapainoisesti. Taipumus pudottaa lapojen takaa selkänsä." Hieman muuttaisin käännöstä, minusta utmärkt on erinomainen. Samoin pois oli jäänyt erinomainen turkki. Mutta kiva oli saada käännös kuitenkin, todella kivoja olivat nämä kääntäjät.

Mandikin sai ERIn ja sijoittui kilpailuluokassa lopulta kolmanneksi!! Aivan mahtavaa ja vielä kovassa seurassa, samassa luokassa oli ROP Mallorn's Vanilla Ice.

Tässä Mandi, kuvat otti Sinna.

Mahtava oli taas näyttelypäivä! Emilian kanssa purettiin häkki ja kuljetettiin koirat ja tavarat autolle. Selvisin tästäkin ilman suurempaa hermoromahdusta. Vähän tuli vain hiki. Kotona oli kiva huomata, että Sinna oli ottanut videolle Mandin ja minun esiintymisen. Sitä aina luulee olevansa paljon huonompi mitä oikeasti onkaan. Ihan turhaan aina hermoilen.

Erityiskiitokset vielä Emilialle ja Sinnalle. Tulen käyttämään mielelläni jatkossakin palveluksianne. Koiramaailma tarvitsee kaltaisianne nuoria!

Facebookissa on levinnyt kuva, jossa koira katsoo kulman takaa ja siinä on teksti "Every snack you make, every bite you take, I'll be watching you". Vapaasti suomennettuna: joka välipalan jonka teet, joka palasen, jonka syöt, tarkkailen aina sinua!

Tämä käy erittäin hyvin myös minun koirille. Mandi ja Aada ovat AINA paikalla, jos kyse on ruuasta. Aada vahtii vieressä koko ajan tai käpertyy jalkoihin, Mandi taas singahtaa salamana paikalle, jos tilanne on oikeasti kannattava. Tässä kaverit keittiössä vahtimassa ruuanlaittoa. Vasemmalla Aada ja vieressä Mandi-mamma.

Saimme kutsun Pohjois-Savoon vierailemaan ja tottakai sitä lähdettiin! Vietimme muutaman ihanan päivän maaseudulla nauttien luonnon rauhasta. Talosta löytyi Iines-kissa ja Kiira-koira. Aadasta ja Kiirasta tuli nopeasti hyvät kaverukset, Mandi päätti ottaa johtajan roolin itselleen vaikka Kiira onkin vanhempi. Ehkä koko vaikutti asiaan, koska Kiira on kääpiömäyris, eikä siksi onnistunut vakuuttamaan (ainakaan vielä) Mandia. Iines-kissaan ei päästy oikein tutustumaan koska eka päivän se vietti saunanlauteilla piilossa ja toisena päivänä se päätti pysyä kokonaan ulkona.

We got an invitation to visit North Savo region (about 100km from us) and of course we had to go! We spent a couple of really nice days enjoying the peaceful nature. There were Iines the cat and Kiira the dog in the house waiting for us. Aada and Kiira made immediately friends. Mandi decided to be the boss eventhough Kiira is older than she. I think that size got something to do with that because Kiira is a miniature wiener dog (is that really the translation??) and she couldn't convince Mandi that much. Unfortunately we didn't really meet Iines because she was mostly hiding in the sauna or outside.

Tässä koirat: Mandi, Aada ja Kiira. Hienosti poseeraavat!

Here are the dogs, all posing so fine!

Kaikilla oli hauskaa, kun saivat kisailla ympäri pihaa.

Everyone had such a great time running around the yard.

(Aadalla on ihana pehmeä peffa)

(Aada has a really nice and soft butt)

Pakolliset lähikuvat koko poppoosta: Ensimmäisenä Mandi.

Kiira koiruus.

Ja Aadalainen.

Aadaa alkoi jo ujostuttaa koko valokuvaprojekti?

My little, sweet and shy Aada.

Ja vielä minun armahaiset, uljaat noutajat ja uskolliset ystävät.

And here are my darlings, brave and faithful labradors.